Työyhteisö tahi jonkin muun sortin kokoonpano vaatii aina tietynlaista hiontaa. Aina löytyy porukasta joku, joka ei pidä jostain toimintatavasta tai on periaatteessa vastaan auktoriteettia tai vittuuntuu kaikesta palautteesta (eli ei myöskään osaa ottaa vastaan positiivista palutetta, vaan kokee senkin jonkin sortin vittuiluna).

Itse yritän olla mahdollisimman avoin kaikesta, antaa palautetta, mieluiten jotenkin rakentavalla tavalla ja useimmin positiivista kuin negatiivista. Ja haluan naiivistikin uskoa siihen, että kaikki yrittävät parhaansa ja sen tulee riittää. Aina me ei olla niitä terävimpiä kyniä penaalissa eikä kauneimpia kukkia lantakasassa, mutta niillähän me mennään mitä luoja on meille suonut.

Joku meidän työporukassa oli ehdottanut henkilökunnan palautelaatikkoa, johon voisi heittää nimetöntä kommenttia työyhteisöstä, jotka voitaisiin sitten palaverissa käydä läpi. No huh-huh. Kyllä minun mielestäni aikuisten ihmisten pitäisi pystyä puhumaan työpaikan ongelmista ihan suoraan ja allekirjoittaneena. Jos pelkää leimaantuvansa nipottajaksi, niin ongelma on silloin mahdollisesti omassa päässä. Kyllä toimimattomista, hoitamattomista ja itseä ahdistavista asioista saa ja täytyykin valittaa. Jos ei asioille mitään tee, ei ne yleensä itsestään vaan taianomaisesti muutu. En aina jaksa ymmärtää miksi toiset tekee asioistaan ja elämästään niin vaikeeta. Toki löytyy ihmisiä, joille moni kanssakäyminen on lähtökohtaisesti vaikeata jonkun trauman tai sairauden tai muun syyn vuoksi -Kaikki sympatiat teille!-, mutta se on sitten taas jo toinen pala kakkua.

Positiivista rehellisyyttä suosittelen. Ihan kaikille.