VAROITUS: Teksti saattaa sisältää mustaahuumoria, eli ei tartte nauraa jos ei naurata.

Ja sitä paitsi, itkeminen on joskus ihan kivaa (ainakin tästä naisesta ja bonusta siitä jos sillä saa jonkun hieman hämilleen).

SOME on ollut ja on varmasti vieläkin minulle PEIKKO. Pitääkö-Ehdottomasti-Ihan-Kaikki-Kaikille-Olla. No ei tartte, sanois ehkä joku viisaampi (ja niitä besserwissereitä kyllä aina jostain, ihan arjen ympyröistä kuin saippua kuplista putkahtelee). Nyt ajattelin kuitenkin repäistä ja kokeilla kuinka tämä lähtee toimimaan.

SOMEn kanssa olen muutenkin varautunut (en käytä facea enkä twiittejä enkä tee mitään selfieitä tai dummieita) ja pelkään hyppyä tuntemattomaan. Tunnen itseni vanhaksi, vaikka ei kai tuo oikeasti ole ihmekään, sillä 4 lapsen äitinä olen 4 kertaa vanhempi... eli siis reilut 130 vee (ihan itse laskin). Osaan minä sentään suomea puhua ja kirjoittaa, kännykällä soittaa ja tekstata (Voi kohta pyytää tarjouksia sirkuksesta).

Tämän neitsyyden menettämismatkan aloitukseen tarvittiin yksi ihmishenki. Läheinen ystäväni vaihtoi kanavaa ja sairaalan varusteet johonkin fiininpään ja poistui keskuudestamme fyysisesti, toki hän elää muistoissamme. Samalla hän myös sai minut tarkistamaan omia toimintatapojani ja sitä mihin aikaani käytän - ja oikeastaan ravisti laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Muistan sanoa läheisilleni ne tärkeimmät sanat, kuten rakastan sinua, olet minulle tärkeä ja minkä hel..tin takia mulla on dinosaurus kengässä?

11.9.14 Rakkaan ystäväni muistoksi.